Reippaina käymme koskien alle

Ensimmäinen aamu Ubudissa ja taasen oli herätys kukonlaulun aikaan (mikä tosin tässä maassa voi tarkoittaa ihan mitä vuorokauden aikaa vain) ja silmät puoliummessa kömmimme pirssiin. Päivän ohjelmana oli uhmata pauhaavia koskia kumiveneessä roikkuen. Lähijoethan eivät meidän huimapäille kelvanneet, ja tarpeeksi haasteellinen koski löytyi Telaga joesta noin tunnin ajomatkan päästä. Matkalla pysähdyimme puutarhaan maistelemaan teetä ja kahvia. Sivettikissan kahvia emme maistelleet, mutta sivettikissapoloisen näimme pienoisessa häkissään - "for example only". Sivettikissan kahvi (kopi luwak) valmistetaan siis kahvipapuja syöneen kissan ulosteista. Nam.

Jännitys oli suuri, kun saavuimme koskelle, eikä sitä yhtään lievittänyt alustuksessa kerrottu tieto, että joka päivä jokunen onneton sinne kiviseen jorpakkoon pulahtaa. Mutta eipäs siinä sitten muu auttanut, kun rohkeina käydä koskea taltuttamaan. Alussa olivat komennot hukassa, ja mela sekä meloja olivat missä asennoissa sattuu. Nopeasti sitä kuitenkin oppi kyyristelemään oikeissa paikoissa ja meidän venetiimi meloikin lähes valonnopeudella (jostain syystä oppaamme huuteli että "forward paddling faster faster!") Ja kuinka ollakaan siinä huomasi, että tämähän on vallan hirmuisen hauskaa. Kaksituntisen höykytyksen paras yksittäinen kohta oli vesiputouksen alta melominen. Nelimetrinen putous taasen oli pienoinen pettymys - oli ohi niin nopeasti, että tuskin huomasi. Neljätoista kilometrisen reitin päätteeksi liekomärille, väsyneille ja onnellisille reissaajille tarjottiin vielä maukas kasvisateria ja sitten olikin aika palata villaan rentoutumaan.