No mutta kuka pikkuinen se sieltä häkistä kurkistaa!

Ghara chakra luksushotellista ehdimme nauttia harmillisen vähän. Kokematta jäivät hieronnat ja kuorinnat, mutta uima-altaaseen sentään ehdimme pikaisesti aamiaisen jälkeen pulahtamaan ennen kuin oli taasen aika pelata matkalaukkutetristä ja istua jo tutuksi tulleeseen minibussiin. Ennen Malangista poistumista menninkäistä muistuttava oppaamme halusi näyttää meille hieman kaupunkia. Sarjassamme "Tätä en välttämättä olisi halunnut nähdä: Pahan Mielen Markkinat" eli eläintori. Paikallisen uskomuksen mukaan lintuhäkki ovenpielessä tuottaa onnea. Markkinoiden linnut eivät kovin onnellisilta näyttäneet - toisen epäonni (ja kurjuus ja kärsimys) lienee toisen onni. Karmaisevilta näyttivät pois heitetyt "pilaantuneet tavarat" eli kuolleet linnut kasoissaan. Kovin kauaa ei mieli tehnyt tuijotella häkkeihin tungettuja kissoja, koiria, apinoita ja pupuja, eli eikun nasta lautaan ja vinhaa vauhtia huristelemaan pitkin Indonesian motareita. Kuuden tunnin ja vajaan sadan kilometrin matkan jälkeen saavuimmekin sitten Bromolle. Korkealle. Hyvin hyvin korkealle. Siellä oli kylmä. Kovin kovin kylmä. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin ostaa pipo päiväntasaajalta. Vaikka näin juhannusaaton kunniaksi saimmekin perisuomalaisen juhannussään, jouduimme jättämään railakkaan juhlinnan väliin. Seuraavan aamun vuorellekipuamisen lähtöaika kun oli jo aamuyöstä kello puoli kolme. Tai siis niinhän me luulimme...