Jakarta - kerjäläisiä ja Versacea

Sukellusryhmä ja kakkosmatkalaiset tapasivat Jakartassa Arcadia-hotellissa lauantaina. Jos haluaa kokea aasialaisen miljoonakaupungin, jossa slummit ja ökyelämä näkyvät katukuvassa, Jakarta on yksi vaihtoehto. Tai no, korjataan: tässä tapauksessa ökyily oli suljettuna Chanelia ja Versacea (ja myös ihan perus Zaraa yms.) myyviin tavarataloihin. Jakartasta jäivät päällimmäisenä mieleen: slummihökötykset ja slummin keskellä ollut huvipuisto minimaailmanpyörineen (nähtynä taksin ikkunasta matkalla hotellille); laihat, töpöhäntäiset kisuliinit, jotka kävivät hämärän laskettua katugrillien jämien kimppuun; autojen välissä puikkelehtivien mopojen paljous - nelihenkinen perhe mahtuu sujuvasti mopon kyytiin, lasten kypäröistä viis; hotellimme lähellä ollut Melly's-baari - voin suositella; Samarra - hieno hämärä (opiumluolamainen, sanoo Lonely Planet), kehuttu ravintola, jonka tempeh-vartaat tosin dominoivat liikaa useimpien (naiset) valitsemaa indonesialaista ateriaa; kerjäläismies, jonka pahannäköisestä säärestä puuttui pala; vammainen kerjäläislapsi; kerjäävä nainen, jolla vauva ja parivuotias tyttö (ja jonka kohtasin heti sen jälkeen, kun olin taas taivastellut yhtä kulkukissaa ja haaveillut kulkukissojen ruokkimisesta); paikallisella Transjakarta-bussilla ajo Kotalle: sulloutuminen täyteen bussiin, kaikki ne tuijotukset…; Kota - entisestä loistostaan rapistuneita taloja, kulkukissaa rapsutteleva mies (järkkärikamera selässä, varmaan turisti), takana slummioloja, jätteitä täynnä oleva joki, tunne, että oltiin vähän väärällä alueella; missä aurinko? - Ilmeisesti saasteiden takana.







Jakarta oli ensikertalaiselle hieno nähdä, mutta kiva sieltä oli päästä poiskin.