Klo 3:30 pakkauduimme kahteen maastoautoon ja lähdimme kiipeämään moottorivoimin rinnettä ylös. Olimme saaneet edellisenä päivänä hengityssuojaimet, ja ne piti vulkaanisen tuhkan vuoksi pistää jo tässä vaiheessa päähän. Albiino kirurgijoukkomme pysähtyi parkkipaikalle, missä paikallisten kauppiaiden joukko teki aktiivista myyntityötä yrittäen tunkea ovista ja ikkunoista autoon. Pimeässä se tuntui uhkaavalta.
Luikahdimme autosta ulos ja rinnettä ylös, kunnes huomasimme että parissa kilometrissä henki ei kulje kuin maratoonatessa meren pinnan tasolla. Pysähdyimme haukkaamaan happea kirurginmaskit nenällä ja nousimme taas muutaman metrin. Tätä toistaessamme vaaroja, hurjia pudotuksia ja loukkaantumisriskejä täynnä olevaa polkua meidät ohitti lukuisia seurueita, joista yksi oli suomalainen. Aamukin alkoi jo sarastaa..
Lopetimme taipaleen ennen aikojamme, kun sopiva tasanne löytyi, emmekä pystyneet sietämään reitin vaarallisuutta. Huippukirurgit palelivat tasanteella tovin ennen auringon ilmestymistä. Ehdimme ottamaan filmillisen jos toisenkin kuvia. Osa kuvista päätyi oppaamme Sugengin eli "Totalmetal Aiditin" kotialbumiin.
Valon syleillessä meitä ja Bromon tulivuorta lähdimme laskeutumaan alas. Polulla oli kuulemma sortumisten vuoksi tapana muuttaa reittiään, ja tämän vuoksi harhauduin itse laskeutumaan parin metrin pystysuoran pätkän pölyttäen vaatteeni ja kameralaukkuni huolellisesti. Olen varma, että olimme nousseet jotain muuta kautta. Alhaalla pakkauduimme autoon pölyä niellen ja ajoimme hotelliin siistiytymään ja aamiaiselle. Kokko jäi näkemättä.
Jätimme Bromon pölyt taaksemme ja lähdimme 6 tunnin taipaleelle kohti satamaa, josta otimme laivakyydin Balille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti