Matkan melkein viimeisenä etappina meillä oli Gili Trawangan -saari. Saari on nykyisellään melkoinen turistirysä, mutta onneksi meidän majapaikkamme Gili Hideaway sijaitsi hieman syrjemmässä villisti rehottavien puskien keskellä. Saimme kaikki 4 mökkiä uima-altaineen omaan käyttöömme. Paikka oli varsin rauhaisa jos ei oteta lukuun metakkaa, mikä lähti saaren kukkojen ja hevosten yöllisistä keskusteluista (saattoi siihen osallistua jokunen sammakko ja liskokin toisinaan).
Gilin saarilla ei ole ollenkaan moottoriajoneuvoja ja liikenne hoituu joko hevoskärryillä, polkupyörällä tai kävellen. Me päätimme ottaa polkupyörät ja lähteä kiertämään saarta ympäri. Matkalla vastaan tuli ennen kaikkea kauniita maisemia ja mitä viihtyisämmän näköisiä rantabaareja. Reissu oli rankka johtuen paahtavasta auringosta ja tien paikoittaisesta huonosta kunnosta. Onneksi reitin varrelta löytyi virkistäviä mansikkadaiquireja.
En tiedä johtuiko juomista, ruuista, liian suuresta määrästä aurinkoa tai liian vähästä määrästä vettä, mutta täällä Gilillä me sairastelimme paljon. Sairastelujen vuoksi osa aktiviteeteistakin jäi suorittamatta, lähinnä Gilin puuhasteluihin kuuluivat sairastelujen lisäksi hieronnat, syömingit ja snorklailut. Unohtamatta tietenkään yöllistä uima-altaaseen pulahtamista kera Bintangin.
Gili oli tämän reissun paikoista ensimmäinen, missä törmäsimme myös muihin suomalaisiin. Ja ensimmäinen missä baarin pojat huutelevat suomeksi perään "mittä kuuluu". Johtunee siitä että saari on erityisesti eurooppalaisten suosiossa. Muita saaren erityispiirteitä ovat poliisien puute ja tästä johtuvat hämärän näköiset rantabaarit, joissa mainostettiin Magic Mushroomeja. Sienien lisäksi Gilillä on kasvava kulkukissaongelma. Kissoja siellä ja kissoja täällä, kissoja jokapuolella. Voi parkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti